Kaskenpoltosta täälläkin viljelystouhut aloitettiin. Kaskeaminen kylän alueella on ollut vaatimatonta. Yksi tiedossa oleva kaskimaa, Riihisalon-Kiiskisennevan kaski sijaitsee järven pohjoispään ja Ylimysjärven välissä. Tällä paikalla on sijainnut kaskisauna ja tontturiihi. Paikka laskee Ylimysjärveen. Vieläkin on nähtävissä vanha kaskenoja ja maanpinnan alla oleva hiilikerros. Muistitietona kaskenpoltosta on talletettu Paavo Kalliomäen kertomus:

Alue rajattiin ja kaadettiin puut rasiin. Rasiin kaato tarkoittaa, että puut kaadetaan juhannuksen seudussa parhaaseen lehtiaikaan, koska lehti imee kesäaikana puun kasvukosteuden pois. Seuraavana kesänä kaskimaa poltettiin "ilimoja seuraten." Poltto tapahtui keskellä kesää. Tietyn ajan kuluttua suoritettiin kasken vierto, jonka aikana puut sekoitettiin, että kaikki palaisi. Palon aikana syntyi monttuja, jotka täyttyivät vedellä, siksi kaivettiin kaskenoja vesien johtamiseksi pois.

Kaikkiaan kolmena kesänä kaskimaata työstettiin. Tuhkaa oli paikoin runsaastikin. Kaskimaata äestettiin hevosella, jos hevonen oli, muuten äestä piti vetää ihmisvoimin. Kaskiäes valmistettiin oksaisesta kuusenkarahkasta, johon jätettiin oksan tyvet piikeiksi. Kaskimaan kylvökunnon vuoksi tarkistettiin, ettei jäänyt kuumia tuhkapesiä, jotka polttaisivat siemenen. Kaskirukiin sanottiin kasvavan niin etä laiho aivan lainehtii. Rukiin leikkuu tehtiin sirpillä ja ja puinti suoritettiin tontturiihessä. Kaskimaan ruis tuli saada tarkasti talteen. Kaikki tähkäpäät, jotka leikkuun aikana putosivat, poimittiin käsin.

Kun vilja saatiin "säkkiin" ja vähän jauhettua, sai väki uutispuuroa eli "sirppeipuuroa." Ruokalisää otettiin kalastamalla ja kaadettiin hirvikin syksyisin. Tontturiihen tekoon miehet tulivat porukalla.

Riihi rakennettiin pyöreistä hirsistä koirankaulalle klupunurkkaa tehden. Rakennus tehtiin melko korkea jo siitäkin syystä, että riihtä käytettiin saunana. Vesikattomateriaaliksi valmistettiin puusta halaaspuoliskoita. Lattia juntattiin savesta tai sen tapaisesta, mitä saatavilla oli, osa tappolattiaa valmistettiin puusta.

Riiheen meni kerralla 10 jalkaa eli kuhilasta. Tontturiihen lattialla tapettiin elot ja viskattiin jyvät. Viskuria ei alkuperäisessä riihessä ollut, pajunvitsoista tehtiin auskari, jolla jyvät puhdistettiin. Tällaisesta riihellisestä saatiin rukiita tynnyri, kappa, litra ja kourallinen - kuten Viitalan riihitarinassa kerrotaan.

Tontturiihen nurkkaan rakennettiin kivistä kiuas. Kun riihi oli tyhjätty, kiukaan alla poltettiin puita, jotta saatiin riihiväelle sauna. Savilattialle tuotiin pukkeja ja penkkejä, jossa kylpijät voivat istua. Ukot, akat, lapset, piiat ja päivämiehet olivat samalla kertaa saunassa. Löyly tontturiihen saunassa oli mietoa ja nautittavaa, siellä tuli hyvä olo. Isäntäväki jäi viimeksi saunalle; muut kyllä huomasivat tuon. "Taisivat jäädä vielä löylyihin." Isäntä tarkisti ovelta, olivatko kaikki tuvan puolella, emäntäkin arvasi asian. Hän "teroitti" miestä: "Laita se ovi sisäpuolelta hakaan." Mies kääntyi naista kohti, nainen teki katseellaan selväksi: "tahdon." Siinä seisoi hänen miehensä koko komeudessaan, verevä varsi valmiina riihisaunan hämyssä. Tästä alkaisi uusi sukupolvi, syntyisi perillinen, tulisi vanhuuden turva. Hetki oli harras, mies ja vaimo olivat täysin hiljaa odottaen luonnon säätämää tapahtumaa. Mies ojensi kätensä ja puristi ne lujasti naisen ympärille. Naisen silmissä säkenöi, tuikki tuhat kynttilää, tulossa oli antamisen ja saamisen riemua. Mieto lämpö ympäröi yhteenliimautunutta paria. Hiljaa käänsi mies vaimonsa riihenlattialle ja veti vanhan maton alustaksi. Tunteet kävivät kuumina, vaimo oli valmis, eikä mieskään enää aikaillut. Se oli menoa syvyyksiin, elämän alkuun, se oli ihaninta mitä luonto on lahjoittanut. Ylös ja alas kuin riihen puinti. "Ottaa polviin," mies tokaisi ja vaimo kehotti: "Laita ne riihenlämmittäjän kintaat polvien alle." Niin jatkui aina huipuun saakka. "Mitä olisikaan, ellei tätä, elämää se on." Yhdessä he makasivat tontturiihen savilattialla nokisena, täynnä onnea ja raukeata huumaa, poissa arjen huolet, irti maailmasta. Hiljalleen pariskunta nousi ja pesi toinen toisensa. Tupaan tullessa siellä olevien ja isäntäväen kasvoilla "väipähteli" vieno hymy. Luonnon laki siinä tietä viitoitti.