NEUVOJA ÄÄNENTOISTOON

Ajattelin kirjoittaa tähän kokemuksiani äänentoistossa esiin tulleista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Olen usein huomannut kuinka miksaajat ja äänentoiston rakentajat kamppailevat ongelmien kanssa, vaikka niihin on olemassa yksinkertainen ratkaisu.

Näitä sivuja kannattaa lueskella aina silloin tällöin, koska uutta materiaalia tulee, ainakin aluksi, jatkuvasti. Ja toisaalta jokin aihe ei ehkä juuri nyt ole ajankohtainen sinun äänentoistosi kannalta, mutta toisella kertaa huomaatkin jonkin kohdan sisältävän ratkaisun juuri silloin. Ja koska en ole selittänyt kaikkia asioita perinjuurin, saattaa jokin kohta mennä yli hilseen, mutta toisella lukukerralla se aukeaa paremmin.

Voit käyttää näitä neuvoja vapaasti. Toivoisin kuitenkin että kertoisit ajatuksiasi, ongelmistasi ja mahdollisista ratkaisuistasi niin että voisin laajentaa tätä sivua käsittämään kaikenlaiset ongelmat ja niiden ratkaisut. Muutkin terveiset ovat toki tervetulleita.

Jukka Opas
045 121 3146
etunimi.sukunimi@kauhajoki.fi

 

YLEISOHJE

Jos vähänkin kiinnostaa kehittää taitojaan, kannattaa joka keikan jälkeen miettiä mikä meni pieleen ja mikä onnistui, että jatkossa ongelmia ei olisi. Seuraavalla keikalla rakenna vähän toisenlainen järjestelmä saadaksesi tuntumaa eri vaihtoehtojen vaikutuksesta.

Muista aina korjata viallisiksi havaitut laitteet/johtimet ennen seuraavaa käyttökertaa. Laita ne vaikka jonkinlaiseen "romukoppaan" kunnes ne on korjattu. Älä käytä epävarmoja laitteita/johtimia.

Keikalle mennessäsi varaa useampia laitteita/johtimia mukaan voidaksesi pikaisesti korjata vioittuvien laitteiden/johtimien aiheuttamat ongelmat. Varaudu mahdollisuuksien mukaan rakentamaan koko järjestelmä uudelleen.

Toivottavasti osaat käyttää laitteitasi! Useinkin on tullut vastaan orkestereita, joiden laitteet joku on ehkä joskus säätänyt, mutta kukaan orkesterin jäsen ei ymmärrä niiden päälle mitään. Ongelma tilanteessa sitten ruuvataan joka nuppia, niin kuin se nyt tilannetta parantaisi.

MIKROFONI

Älä puhu/laula mikrofoniin liian läheltä, koska silloin matalat äänet korostuvat liikaa ja toisaalta äänen voimakkuus vaihtelee epämiellyttävästi. Kun kuvittelet mikrofonin kuuntelijan korvaksi, niin ymmärrät kuinka epämiellyttävältä läheltä puhuminen/laulaminen saattaa kuulostaa. Noin 10 cm lienee useimmissa tapauksissa sopiva etäisyys. Huonoilla laitteilla tai kovassa metelissä voi joutua käyttämään pienempää etäisyyttä. Tällöin kuitenkin puhtaan äänen toisto kärsii.

Älä pidä mikrofonia suoraan suun tai nenän edessä siten että hengitys/puhallus menee suoraan mikrofoniin. Useimmat ihmiset puhaltavat runsaasti ilmaa nenän tai suun kautta esiintyessään ja varsinkin hengästyessään. Tällöin mikrofoniin kulkeutuva ilmavirta saa aikaan voimakkaita matalia ääniä, jotka eivät suinkaan kuulosta hyvältä. Tuulisuojalla voidaan parantaa tilannetta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan mikrofonin sijainnin vaikutusta asiaan.

Älä myöskään pelkää mikrofonia tai oman äänesi kuulumista kaiuttimista. Jos niin teet, olet väärällä puolella mikrofonia ja suosittelenkin sinua istumaan muiden kuuntelijoiden seuraan.

LANGATON LÄHETIN

Älä laita lähetintä ristiselän kohtaan vaatteiden alle, koska siellä se kastuu hiestä ja lakkaa toimimasta oikein. Varo muutenkin kastelemasta lähetintä, koska lähetystaajuus muuttuu helposti kosteuden vaikutuksesta. Kun lähetin on eri taajuudella kuin vastaanotin, syntyy voimakkaita häiriöitä.

Muista säätää jokaisen lähettimen GAIN käytössä olevan mikrofonin ja laitetta käyttävän esiintyjän mukaan välttyäksesi yliohjaukselta... siis äänen säröytymiseltä.

Jos lähetttimessä on MUTE kytkin, jonka esiintyjä helposti kytkee vahingossa päälle, suosittelen käyttämään kuumaliimaa tai jotain muuta jolla lukita MUTE kytkin niin ettei sitä voi käyttää. Tämä siksi, että en ole vielä koskaan löytänyt sille mitään käyttöä ja toisaalta esiintyjä saattaa sekoilla sen ja virtakytkimen kanssa niin ettei ääni kuulukkaan silloin kun pitäisi.

LANGATON LÄHETIN JA VASTAANOTIN

Jos käytät useampia laitteita yhtä aikaa, tee taulukko käytettävistä taajuuksista niin että näet heti jos käytössä olevat taajuudet ovat liian lähellä toisiaan. Pienin suositeltava taajuus ero on ilmoitettu langattoman laitteen ohjekirjassa. Alla olevassa esimerkissä taasjuusero on 0,400MHz. Kanavia on käytettävissä yleensä 0,025MHz:n jaolla.

Esim:
803,000MHz - mikrofoni 1
803,025MHz
803,050MHz
...
803,375MHz
803,400MHz - mikrofoni 2
803.425MHz
...
803,775MHz
803.800MHz - mikrofoni 3
803,825MHz

LANGATON VASTAANOTIN

Metallit keräävät radioaaltoja itseensä. Niinpä vastaanottimen asentaminen metallisten rakenteiden läheisyyteen heikentää antenniin tulevaa signaalia. Suosittelen käyttämään puisia tai muovisia telineitä, joissa mielellään ei ole ollenkaan tai ainakin mahdollisimman vähän metalliosia. Lisäksi mahdolliset johtohässäkät antennien läheisyydessä aiheuttavat ongelmia.

IHOMIKROFONI

Älä laita mikrofonia kiinni poskeen, koska poski korostaa varsinkin matalia ääniä ja muitakin äänialueita saattaa korostua ja näin ääni ei kuulosta enää luonnolliselta. Kiinnitä mikrofoni leukaan tai ylähampaiden yläpuolelle. Jos mahdollista käytä HEADSETtiä

Ainakin AKG:n silikoni johtimet imevät ihosta kosteutta ja alkavat rätistä. Kuivuttuaan ne toimivat taas normaalisti ja näin aiheuttavat ihmetystä. Käytä muovipintaisella johdolla varustettuja mikrofoneja. Silikonijohtimet tunnistat kumimaisesta pehmeästä pinnasta.

Pienet mikrofonit antavat yleensä huonomman taajuustoiston ja maksavat enemmän kuin isommat. Siispä älä vieroksu isompia ja halvempia mikrofoneja, koska ne toimivat yleensä paremmin.

Olen valmistanut useita ihomikrofoneja itse hankkimalla mikrofonikapselin, johdon ja liittimen komponenttejä myyvästä liikkeestä ja tinaamalla ne yhteen saaden aikaan jopa parempia kokonaisuuksia alle 10e kustannuksilla verrattuna 100e:n valmismikrofoneihin.

MIKROFONI KAPSELIT

Nykyisin useinmiten käytetään kondensaattorimikrofoneja. Ne tarvitsevat käyttöjännitteen, joka saadaan samaa johdinta pitkin jossa äänikin kulkee, joko mikseristä, erillisestä virtalähteestä tai langattoman lähettimestä, riippuen tilanteesta. Erilaiset kapselit vaativat erilaiset käyttöjännitteet. Liian korkea tai matala jännite aiheuttaa säröä tai jopa mikrofonin toimimattomuuden.

Langattomat lähettimet antavat tavallisesti muutaman kymmenyksen vähemmän jännitettä, kuin mitä paristosta lähtee. Siis jos lähetin toimii yhdellä 1,5 voltin paristolla, niin mikrofonille tulee noin 1 voltti. Kahdella paristolla toimivat laitteet antavat 2-2,5 volttia jne. Yleisin nappimikrofonikapseli toimii 1-10 voltilla, mutta muunkin laisia on. Kaikki eivät toimi näin pienillä jännitteillä.

Mikseriltä tuleva FANTOM jännite on tavallisesti 48 volttia. Niinpä mikseriin kytkettävät mikrofonit ovat aivan erilaisia.

KAIUTTIMET

Perusperiaate on että kaiuttimet tulee sijoitaa yhteen paikkaan/pisteeseen siten että tästä pisteestä ääni kulkeutuu suoraan kaikille kuulijoille.

Lisäksi kaiuttimet tulee sijoittaa kuulijoista katsottuna samaan suuntaan kuin missä esiintyjäkin on. Muuten kuulijan on vaikea "löytää" kulloinkin äänessä oleva esiintyjä lavalta. Lavan sivuille asetetut kaiuttimet "hämärtävät" esiintyjän sijaintia.

Stereo toisto onkin sitten oma maailmansa. Se sopii useamman esiintyjän/soittajan yhtäaikaisen esityksen toistamiseen, koska siinä jokainen esiintyjä voidaan sijoittaa eri kohtaan stereokuvaa ja näin saada ne erottumaan toisistaan. Suosittelen kuitenkin ns. ortoperspekta järjestelmää.

Jos ääntä pitää saada kuuluviin kaukana esiintyjästä, käytä lisäkaiuttimia, joihin ääni viedään viivepiirin kautta siten että kuulija kuulee pääkaiuttimista tulevan äänen hieman ennen lisäkaiuttimista tulevaa ääntä. Tällöin kuulija kuulee äänen ikään kuin pääkaiuttimista ja lisäkaiuttimet vain lisäävät äänen voimakkuutta.

Älä käytä useampaa bassokaiutinta, jotka ovat erillään toisistaan, koska se aiheuttaa kuuntelupaikasta riippuen joko basson kumoutumista tai sen luonnotonta korostumista. Stereo-toistossakaan ei pitäisi käyttää kahta matalia taajuuksia toistavaa kaiutinta, vaan ns 2.1 järjestelmää, jossa on vain yksi bassokaiutin.

Toisaalta isommissa järjestelmissä voi käyttää esim. viittä rinnakkain asennettua bassokaiutinta, jotka on sijoitettu noin 1,5m etäisyydelle toisistaan. Tällöin jokainen kaiutin antaa lähietäisyydelle oman tehonsa, mutta kauemmpaa kuunneltuna kaikkien kaiuttimien teho vaikuttaa kuuluvuuteen.

ORTOPERSPEKTA JÄRJESTELMÄ

Siinä on kolme kaiutinta. Yksi mono kaiutin keskellä ja sivuilla kaksi stereokuvaa luovaa kaiutinta. Oikean puoleiseen kaiuttimeen syötetään oikea kanava miinus vasen kanava (R-L) ja vasenpaan kaiuttimeen vasen kanava miinus oikea kanava (L-R). Saloran aikoinaan valmistamassa kotilaitteessa oli 30W:n keskikaiutin, toistoalue 20Hz-20kHz ja 10W:n sivukaiuttimet, joiden taajuusalue oli 300Hz-3kHz. Sivukaiuttimien ei tarvitse toistaa matalia, eikä korkeita ääniä, koska ihminen ei eroita niiden tulosuuntaa. Stereokuva muodostuu siis vain keskialueen äänistä. Järjestelmän kehitti aikoinaan Tapio Matti Köykkä. Se patentoitiin 10.5.1965

MONITORIKAIUTTIMET

Kun asennat/kytket monitorikaiuttimia, huomioi äänen suunta. Tarkoitan sitä, että älä yritä saada monitoreja toimimaan pääkaiuttimia vastaan. Kun pääkaiuttimien kalvo siirtyy yleisöä päin, tulisi monitorinkin kalvon siirtyä samaan suuntaan, siis yleisöön päin. Muuten suuri osa taajuuksista kumoutuu ja esiintyjä ei kuule omaa ääntään vaatien monitoria yhä suuremmalle ja suuremmalle. Lopputuloksena on vinkuminen.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta kääntää monitorin kalvon liikesuuntaa, niin voit kokeilla seuraavaa:

  1. Jos pääkaiutin on sivulla yleisöön päin, niin laita monitori ensin sen viereen ja käännä sitten sitä esiintyjään päin kunnes hän kuulee riittävästi oman äänensä. Näin saat levitettyä pääkaiuttimen kuuluvuuskenttää.
  2. Monitorin voi asentaa myös esiintyjän taakse. Tällöin pienikin äänenvoimakkuus riittää esiintyjälle.

Lähimonitorointi on sitten asia erikseen. Silloin monitori on huomattava lähellä esiintyjää verrattuna pääkaiuttimien etäisyyteen esiintyjästä. Tällöin kalvon liikesuunnalla ei ole niin suurta merkitystä.

VINKUMINEN

Herkkä vinkuminen/kiertäminen johtuu siitä, että jokin ääni korostuu äänentoistossa tai heijastuu kuuntelutilasta ja alkaa kiertää kaiuttimista mikrofoniin. Korostumisvika on useimmiten kaiuttimissa, sillä on vaikeaa valmistaa kaiutin, joka antaa suuren tehon ja hyvän äänen. Heijastumis ongelmiin auttaa tilan pintojen pehmentäminen. Kun kaiutin ja mikrofoni ovat riittävän etäällä toisistaan, kiertoa ei synny. Suuri etäisyys kuitenkin aiheuttaa omat ongelmansa, koska silloin syntyy viivettä, joka pahimmillaan sotkee esiintyjän rytmin.

Yllättävän tavallista on että mikserissä oleva ekvalisaattori on säädetty Un muotoon ja sitten ihmetellään miksei laulajan/puhujan ääntä saada kuuluviin ilman vinkumista. Laulajan/puhujan äänialue on juuri siinä keskellä, joka on vedetty lähes kuulumattomiin ja korostetut bassot ja diskantit alkavat kiertää kun äänenvoimakkuutta lisätään. 

LIITTIMET

Vältyt monelta murheelta kun käytät liittimiä, joissa on kunnollinen johdinta puristava vedonpoisto. Taivutettu pelti ei ole vedonpoisto, vaan lähinnä johtimen pidin, joka ei estä johdinta repeytymästä irti liittimestä kun joku vaikkapa kompastuu johtoon.

Valetut liittimet/johtimet ovat yleensä melko hyviä kestämään. Itse käytän RCA ja pikku plugi -liitin tarpeissani aina valettuja johtimia. Pienten liittimien tinailu on aivan turhaa, jos vain valettu versio on saatavilla.

Jos liitin on koottu pienillä ruuveilla, voit odottaa ruuvien irtoamisen seurauksena koko liittimen purkautumista ja sehän ei ole kovinkaan toivottavaa.

NEUTRIK -merkkiset liittimet ovat "kunnollisia".

JOHTIMET

Mikäli mahdollista käytä balansoituja johtimia. Ne eivät ole niin alttiita häiriöille. Esim. kännykät eivät juurikaan aiheuta häiriöitä, jos käytetään balansoituja johtimia (ja liittimiä). Tietenkin näillä johtimilla yhdistettyjen laitteiden tulee tukea balansointia.

STEREO vs MONO

Puheesta/laulusta saa huomattavasti paremmin selvää kun ääni tulee yhdestä pisteestä kuulijan korviin. Monikanavaista toistoa kannattaa käyttää kun halutaan äänen "ympäröivän" kuulijan.

Teatteriäänentoistoon kannattaa rakentaa stereo ja mono toiston yhdistelmä. Siinä puheet kuuluvat yhdestä pisteestä monona ja musiikki ja tilaäänet stereona erillisistä kaiuttimista. Tavallisesta mikseristä on helppo ohjata eri äänet oikeisiin kaiuttimiin.

ÄÄNEN SÄVYN MUOKKAAMINEN

Taajuuksien korostaminen aiheuttaa helposti säröä, joka ei tee äänestä ainakaan parempaa kuin ennen korostamista.

Vaimenna ensin korostuneet taajuusalueet ja sitten vasta, jos on vielä tarpeen, korosta vaimeita taajuus alueita.

Nykyisillä laitteilla sävyjen säätäminen ei tavallisesti ole tarpeen, kunhan vain käytät kunnollisia kaiuttimia. Kaiuttimien puutteet korjataan pääkanavien ekvalisaatorilla tai vaihtamalla ne parempiin.

MIKSERI

Suosittelen käyttämään mikseriä, jossa on vähintään kaksi SUB kanavaa. Tällöin on helppo ohjata puhe keskikaiuttimeen ja musiikki ja efektit sivukaiuttimiin.

SELKEYTTÄ ÄÄNEEN MUSIIKISSA JA EFEKTEISSÄ

Ylättävän usein kuulee esityksiä, joissa useat äänilähteet käyttävät samaa äänenkorkeutta ja panorointikin on jätetty tekemättä.

Äänilähteiden tulisi sijaita mielellään eri taajuuksilla siten etteivät ne peitä toisiaan. Voidaan kuvitella että äänilähteet sijoitetaan paperille piirrettyyn neliön muotoiseen laatikkoon jonka sivureunat edustavat oikeaa ja vasenta kaiutinta ja ylä- ja alareunat korkeita ja matalia taajuuksia. Kun äänilähteet ja niiden edustamat taajuusalueet piirretään tähän laatikkoon niin etteivät ne kosketa toisiaan ja sitten tämä sijoittelu siirretään äänentoistolaiteistoon säätöjen muodossa, voidaan odottaa kaikkien äänien kuuluvan selkeästi.

ÄÄNEN TALTIOINTI MIKROFONILLA

Mikrofonin eteen, siis soittimen/esiintyjän taakse, kannattaa mahdollisuuksien mukaan järjestää jotain ääntä imevää materiaalia, niin ettei mikrofonin takaa tulevat häiriöäänet pääse heijastumaan soittimen/esiintyjän taustasta mikrofoniin. Näihin häiriöääniin kuuluu mm huoneen kaiku, äänittäjän hengitys jne.

Kaikuvassa tilassa äänittäminen on siksi ongelmallista koska äänitystilan kaiku ei välttämättä kuulosta ollenkaan hyvältä kun siihen summautuu kuuntelutilan kaiku. Siksi suosittelenkin pyrkimään mahdollisimman kaiuttomaan äänitykseen. Myöhemmin tallenteeseen voidaan lisätä kaiku sähköisesti.

Suurikalvoiset studiomikrofonit (kalliit sellaiset) ovat useinkin liian herkkiä studion ulkopuolisiin äänityksiin, koska ne ottavat vesipattereissa virtaavan veden ja ulkona kulkevan auton äänen tallenteeseen. Toisaalta halvemmat laajakalvoiset mikrofonit toimivat monessa tilanteessa mainiosti. Esimerkiksi äänentoistoa varten kokonainen pelimanniorkesteri on helppo napata yhdellä tälläisellä mikrofonilla, kunhan vain ensin asettelee mikrofonin ja soittajat/laulajat niin että kaikki tarvittava kuuluu tasapainoisesti.

Käytän paljon Samson C01 suurikalvoista mikrofonia edellä kuvatulla tavalla. Lisäksi se on oivallinen puhujan pönttöön, koska se ottaa äänen vähän kauempaakin. Hinta on alle 100e. Saman näköisiä mikrofoneja on muillakin valmistajilla ja jopa edullisempaan hintaan, mutta minä pidän Samsonin äänensävystä.

ESIINTYJÄLLE

Esiintyjän osuus esityksessä on sanomattakin kaikista tärkein. Siksi toivoisinkin, että esiintyjät kiinnittäisivät enemmän huomiota esitystapaansa ja käyttämiinsä välineisiin.

- Esiintyjä, joka jupisee itsekseen pitäen mikrofoniakin vyötärönsä tasolla ei kovinkaan montaa kuulijaa jaksa kauaa kiinnostaa, vaikka aihe olisikin muuten kiinnostava. On tietenkin ymmärrettävää, että osalle esiintyjistä esitys muodostuu tämän kaltaiseksi, koska he joutuvat keskittymään esityksensä sisältöön niin voimakkaasti, etteivät voimavarat riitä esityksen suuntaamiseen kuulijoille. Esityksen jäsentely ja aiheeseen perehtyminen kunnolla auttaa kummasti.

- Joskus esiintyjä osaa kyllä käyttää ääntään ja mikrofonia niin, että useimmat kuulijat kuulevat esityksen. Mutta kun saliin ilmestyy jokin häiriötekijä, niin he jatkavat esitystään normaaliin tapaan. Tällöin osa kuulijoista keskittyy esiintyjää enemmän häiriötekijään, jolloin osa esityksestä menee hukkaan. Olisi hyvä jos esiintyjä osaisi ottaa huomioon tälläiset tilanteet ja pitäisi hieman taukoa esityksessään, niin että kuulijat ehtisivät taas keskittyä esityksen kuuntelemiseen. Tämä auttaa tietysti niitäkin, jotka yrittävät kuunnella koko ajan esiintyjää, mutta häiriöääni peittää kuuluvuuden.

- Kaikista hankalin lienee esiintyjä, joka tekee esityksestä raskaan kuunneltavan puhumalla välillä mikrofoniin läheltä ja sitten taas kaukaa, heiluen puolelta toiselle. Esiintyjän rauhallisuus auttaa kuulijaa keskittymään esitykseen.

- Eniten olen ihmetellyt sitä, kun esiintyjät eivät ennen esitystään ota yhteyttä miksaajaan, tai muuten selvitä kulloinkin käytössä olevan mikrofonin ja muiden apuvälineiden käyttötapaa. Tosin kaikki miksaajan nimeä kantavatkaan eivät tunnu aina tietävän miten mikrofoniin puhutaan/lauletaan, vaikka se 'ammatin harjoittamisen' kannalta olisikin ensiarvoisen tärkeää.

- Sitten vielä sellainen asia, joka tulee vastaan myöskin yllättävän usein. Monet esitelmöijät kääntävät selkänsä kuulijoille ja lukevat tekstin suoraan valmistamistaan kalvoista. Myös kuulija yrittää lukea tekstin kalvolta ja samalla yrittää kuunnella esitelmöitsijää. Mitä enemmän kalvolla on tekstiä sitä enemmän esityksestä menee ohi. Siispä: kalvoilla tulee olla vain kuvia ja otsikkoja/iskulauseita ! Esitelmöijä seuratkoon kalvojensa sanomaa tietokoneeltaan, rintamasuunta yleisöön päin, ei valkokankaalta !

LISÄÄ LUETTAVAA

Verkosta löytyy ilmaiseksi erittäin hyvää luettavaa niille, jotka haluavat tietää enemmän perusteista.  Klikkaa valikosta vasemmalta tai tästä linkistä AUDIOKIRJA.

Tässä linkki alkuperäiselle sivustolle.

KEHITTÄMISEN ARVOISIA TEKNIIKKOJA

PANOROINTI

Normaalisti panorointi toimii niin että toisen kanavan voimakkuus pidetään samana ja toisen vähennetään. Tämä järjestely ei toimi luonnollisesti, koska ääni tulee kuitenkin yhtäaikaa molemmista kaiuttimista. Luonnollisempi tapa edellyttää vaimenevan kanavan viivästymistä.

Kun esiintyjä/soitin on keskellä, molemmista sivuilta äänen kuuluukin tulla yhtäaikaa, mutta kun äänilähde siirtyy vasemmalle, pitenee matka oikealla olevaan kaiuttimeen ja pitäisi syntyä viivettä. Tälläistä viivettä ei kuitenkaan nykyisillä laitteilla saa aikaan. Siksi tein PLUGINin, jota voi käyttää tietokoneessa äänenkäsittelyohjelmissa, jotka hyväksyvät VST PLUGINit. Siinä on kaksi säädettävää parametriä:

1. Kaiuttimien etäisyys toisistaan
2. Äänilähteen sijainti kaiuttimien välissä

ÄÄNIKUVAN HALLINTA

Joskus kaksi lähekkäin olevaa stereo kaiutinta aikaansaavat normaalia leveämmän äänikuvan. Äänikuva saattaa levitä jopa 90 astetta sivulle. Tälläisen äänikuvan hallinta olisi hyödyllinen äänikuvaa muokattaessa.

ÄÄNEN KUMOUTUMISEN HALLINTA

Esiintyjille lienee tuttua, että hän ei kuule omaa ääntään. Tekniikka antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkkailla reaaliajassa äänentoistoa ja säätää sitä tarpeen mukaan.

Samankaltaisella tekniikalla olisi mahdollista toisaalta kumota häiriöääniä ja toisaalta saada hyötyäänet kuuluviin samaan aikaan.

HYVÄKSI TODETTUJA LAITTEITA

Dynaaminenmikrofoni laulu/puhe lähinnä kädessä pidettävä
http://www.thomann.de/fi/behringer_xm8500.htm

Kondensaattorimikrofoni laulu/puhe/tallennus kädessä tai jalustalla pidettävä 
http://www.thomann.de/fi/akg_c1000s.htm

Kondensaattorimikrofoni isokalvoinen laulu/puhe/tallennus jalustalla pidettävä
http://www.thomann.de/fi/samson_c01.htm

Digitaalinen tallennin/mikrofoni
http://www.thomann.de/fi/zoom_h4_n.htm tai  http://www.thomann.de/fi/zoom_h1_bundle.htm

Kaiutinkaappi iso
http://www.thomann.de/fi/the_box_pa_252_eco_mkii.htm

Vahvistin
http://www.behringer.com/EN/Products/EP2500.aspx

Monitori aktiivi iso
http://www.thomann.de/fi/the_box_ma120_mk_ii.htm

Monitori aktiivi pieni
http://www.thomann.de/fi/behringer_b_205d.htm

Mikseri efekteillä
http://www.thomann.de/fi/behringer_xenyx_x2222_usb.htm