Yhyreksäntoista saran alakukymmenillä rupes tulemahan riihikonehia. Miesvoimalla pyöritettäviä repijöötä. Ei tarvinnu enää luuanlaattialla tappaa varstoolla. Kaks miestä pyöritti konesta, johona oli pyörivä piikkikela niin kun tynnyrin lappioohin olis pantu rautatappia pystyhyn. Konehen päällä oli kiintiä varstasilta, ja elot kuluki pyörivän kelan ja varstasillan läpi. Tämä oli olovana helepompaa kun tappamien. Riihes kuivatuusta eloosta sai aika hyvin jyvät irti. Tartti vain puristella pahanat ja sitte loput väläpätä ja viskuroora. Tästä repijästä kehittyy pian pareekki malli, johona oli koholuumet, jokka fleussutti eres takaasi ylähä alaha ja erootteli jyvät ja ruumenet pahanoosta. Tätä konesta pyöritettihin hevooskierrolla. Aluuksi oli tehtynä hamppuköysi, jolla pyörimisliiket siirrettihin tappurin remmisiivuhun. Köysi ei tahtonu kestää ja tilalle pantihin kettinki.

Rynttämylly Lapinlouman luuasta

Parahat sepät mestarootti hevooskiertohon rattahat ja kiintiän tangon avulla pyörimisliiket siirrettihin tappurille. Tälläänen tappuri oli palio pareet kun miesvoimmalla pyöritettävä ja soli nopieekki. Kehitys toi pikapuolihin oikiat riihikonehet eli rosmat, jois oli piikkikela koholuumet ja kaks seulaa, ruumenseula ja viliaseula ja sellaanen seula, jonka läpi tuli virnoja erillisestä pienestä tuutista. Konehen alla pyörii ploosari, puhaltaja, joka puhuristi jyvät ja ruumenet sai ottaa leuan alta eriksensä.

Vanhemmille ihimisille tällääset masiinat oli kummallisia. Katikan Maijaki oli sanonu, jotta "soli sellaanen masiina, jotta hauteekki meni tuonne nuon".

Konehen toiselta puolen tuli keskihittiä eli sellaasia jyviä, jokkoli huonompia ja jois oli tähkiä ja moskia. Keskihittet yleensä pantihin uuresta rosman kitahan. Toiselle puolen rosmaa tuli puhuras vilia elevaattorilla, johona oli kaksi säkkiluukkua, josta jyvät säkitettihin. Sitte oli kolomaski luukku, johonka tuli kans virnoja eli osa pienistä rikkaruohon - pilliääsen ja savikkahan siemenistä. Paremmis konehis oli oikeen vihineenkatkooja ohoran vihineetä varte. Välihin säkkimies huuti syöttäjälle: "Älä paa, vihineenkatkooja on tukos!"

Nummijärven ensimmäänen rosma. Aatos Keski-Pukkila siirtää masiinaa kylän ensimmääsellä kummipyörääsellä traktorilla. Takana Juurakon taloo ja Viljami Juurakon väkiä.

Aluuksi kevätviliat riihittihin rosmalla ja ruis riihittihin riihes. Ensimmääset rosmat oli sen verran pieniä ja voimmakonehet heikkoja, jottei niillä rukihia oikeen tahtonu saara riihittyä. Elot kierti vain kelan ympärille ja kones moukuu, eikä siitä mitää tullu. Näis uurenmallisis riihikonehis oli sääreltävä varstasilta ja ienkela eli nastakela. Kelan sivusta oli putki keskihittille ja ne imettihin putkia myöre suoraa takaasi kelalle. Sotien jäläkehen alakas tulemahan pahanalietsoja, joilla pahanat puhallettihin suoraa latohon. Niitä oli erilaasia versioota. Repijälietsoja ja pölökkysilippuri - lietso yhyristelmiä.


Pölökkysilippuri Lammin suulis

Lietsojen ja silippurien paremmuuresta isännillä oli omat käsityksensä. Pölökkysilippuri ja lietso on jonku mielestä palio pareet kun repijälietso. Toisen mielestä repijälietso oli palio mukaveet käyttää, eikä siinollu niin palio rekkulehia, kun oli lietso ja silippuri samas. Pölökkysilippuris oli sellaanen hankaluus, jotta jos käyttäjä oli vähäki fletares, niin silippurin pölökky kuluu yhtäkkiä tratille ja sitte se oli pilalla. Repijäs taas tarvittihin pareet voimmakones, kun se niinkun väkisi repii oliet silipuuksi. Joskus ja perätikki rukihinoliilla lietso alakas kiertämähän suurta pahanaläjää ja pahanoosta tuli kun köyttä. Lietso moukuu ja pömppii ja melekeen aina se löi remmin päältä.

Riihikonehista oli Ruusenleevin Sampo yleesin, mutta oli niitä Teijolaanen ja Esa -merkkisiäki. Pölökkysilippuri oli Pelu ja repijäsilippuri Ville tai Junkkari, jokkoli Härmäs tehtyjä.

Riihikonesta pyöritettihin maamoottorilla, Olumpia tai Wiikströmi -merkkisillä Moottoriis ei ollu kovin palio hevoosvoimia ja useenki ne äkelteli, jos konehen kitahan pantihin liikaa eloja. Kyllä niitä oli kaikenlaasia maamoottoria, kuumapäitä ja autonmootttoriista tehtyjä voimmakonehia. Puhaltajalla varustettua riihikonesta ei tavallinen Olumpia jaksanu vieräkkää. Sitte kun traktorit yleistyy, niin niillä pyöritettihin. Haapaniemen Viliami pyöritti riihikonesta Pony -merkkisellä pienellä traktorilla. Soli siihen tarkootuksehen kyllä aika hyvä. Viliami oliki monis paikoos vakituunen pyörittäjämasunisti. Tuo Olumpia maamoottori oli hieno vehejes. Se pantihin vauhtipyörästä käyntihin. Vauhtipyörän lappios oli käännettävä silooseksi kulunu tappi, josta pyöritettihin. Moottorin päällä oli pieni luukku niinkun kottaraaspöntön reikä, johonka pantihin pitkänokkaasesta pillistä ryyppyjä. Aluuksi käytettihin pensalla ja kun moottori lämpes, niin käännettihin petroolille. Pyörittäjän piti varua, jos käynnistämises moottori lyöö takaasi. Piti pitää peukalo tapin päällä, jottei saanu kynsillensä. Siinä moottoris oli suuri vesisäiliö, pönttö, jähärytysvettä varte. Pöntön päällä oli sihvilä, jonka lävitte vesi seuloontuu takaasi pönttöhön.


Sakari Kulmalan omistama maamoottori

Konesporukoota Nummikyläs oli ainaki pohojaaspääs, eteläpääs ja Nummenpuolella. Joiski suuremmis taloos hankittihin oikeen oma rosma. Työhön tuli palio joutua, kun oli konehet. Saatihin kaharenki taloon elot samana päivänä. Rukihikki riihittihin puimakonehella ja riihet rupes ruontumahan. Niistä hajotettihin kiukahat ja purotettihin parret. Hiiret ja rotat mullisti savilaattian hajalle.

Riihipäivä oli erityynen ja sitä valamisteltihin etukätehen. Riihiväkiä käytihin pyytämäs vaihroksihin, ja emäntä varas riihiväjelle syömistä ja toppaamista kaffeen kans. Isäntä varas pontikkaa, jottei vihineet kurkkuhn tartu. Syöttäjälle sai antaa vasta aiva lopuuksi, jottei se lykkää käsiänsä tappurin kitahan.

Erellispäivänä hajettihin eloja valamihiksi aina pari piikkilavallista. Johonaki paikoos elot ajettihin etukätehen aumahan ainaki, jos sattuu riihivuoro lykkääntymähän myöhääsehen. Myöhääsimmis paikoos oli ruisauman päällä jo vähä luntaki.


Riihipäivä Kulmalan riihimarkiilla

Masunisti ja syöttäjä
Yleensä riihittemätouhuus oli jämpti työnjako. Syöttäjä oli paliolta vakituunen. Lautamäen Aarne oli aina syöttäjä, eikä siihen virkahan muut juuri koskaa tukkinukkaa. Konehen käyttäjä eli masunisti teki vain sitä hommaa ja soli vähä pareekki ku tavallinen riihiväki. Masunisti meni syöttämähän vain siksi aikaa kun syöttäjä kävi kusella. Mörköperällä oli masunistina Vainionpää ja Raiskon Pauli. Ensimmäänen masunisti oli Juurakon Viliami. Leppisen Valte ja Viiran Aaro oli palio masunistina ja nuoremmasta polovesta Santalan Paavo, Juurakon Heikki ja sitten Kantolan Lasse. Kun seulakopan ja koholuunten kannatinpäreet oli useen hajalla, niin silloon masunisti pääasias oli korioohommis. Kyllä monta kertaa maamoottori teki topin ja riihiväki istuu ja orotti tuntikaupallaki. Jos ei vain Leppisen Valte ollu paikalla, niin sanottihin, jotta hakekaa mestari Leppinen, jota saataasihin riihittyä.

Remmihakaa piti olla varattuna, kun melekeen joka taloos ainaki yks remmi pretkahti. Maamoottorin valtaremmi kiristettihin rautakangen ja pitkän pöngän avulla riihikonehen ja moottorin välille. Rautakanki lyötihin tukemahan valtaremmiä, jottei se pääsny sivupuoloottaan flatuuttamahan. Remmipihkaa piti varata aina. Pihkaa hinkkootettihin aina silloon tällöön remmihin. Kunei ollu pihkaa, niin pantihin siirappia, mutta se tahtoo antaa ikää remmille.

Kuormasta antelija ja siteenkatkoja
Syöttäjän apulaasia oli kuormasta antelija ja siteen katkooja. Myöhemmin tuli sellaanen siteen katkoomaveitti, joka pantihin syöttäjän kätehen remmillä kiinni, jottei se menny kelahan. Syöttöpöyrän alle pantihin jotaki loimia ja mattoja, jotta kaikki jyvät saatihin tarkoon taltehen.

Säkkimies
Toinen tärkiä virka oli säkkimies. Monis paikoos isäntä itte toimii säkkimehenä. Erityysen tarkka oli Järvelän Uuno. Soli aina itte säkkimiehenä. Reisunki osa riihimiehistä alakoo suunnittelemahan, jotta pitää saara ruissäkki sivuhun, jotta saataas panet käyntihin. Tehtihin suunnitelma, jotta Ojalan Yriö menöö puhuttelemahan isäntää ja harhauttaa sen verran sivulle, jotta toiset kerkiää nykääsemähän ruissäkin pahanaläjähän. Niin kävi, jotta panetvärkki saatihin, eikä isäntä tienny mitää.

Ruumenpoika
Ruumenpoijan virka oli kaikkeen huonoon. Siihen pantihinki ämmiä tai poikaasia. Virka oli kyllä tärkiä, jottei ruumenet pääsny täyttämähän seulan etua ja tukkimahan jyväseuloja. Soli kova määrä, jottei sitte potkita ruumenia pahanaan sekahan. Ne piti ottaa kunnolla eriksensä ja vierä ruumenkoijahan tai latohon. Ruumenet kannettihin syrpyskopalla. Pahanamiehiä tarvittihin kolomekki, kun ei viä ollu lietsoja. Yksi, joka otti tappurin leuan alta ja pari miestä pahanalaros. Monta kertaa laron puolelle siunaantuu poika ja flikka, kun non kuulemma niin käteviä siä. Elojen ajuria piti olla kakski. ja erityyset vilian antelijat pellolla. Sinne pellollekki jostaki syystä jäi mies ja nainen. Joskus harvoon välillä kerkis vähä istumahan ojanpyörtänölläki.

Soukille piikkilavoolle tehtihin levittehet laurasta ja tällääsillä levitetyyllä lavoolla oli palio pareet sitte ajaa eloja ja heiniä. Kun elokuorma tuli markiille, niin sen verran masunisti auttoo, jotta saatihin hevoonen tampiista irti. Lautamäen Aarne, kun soli syöttäjänä, piti tarkoon silimällä tuvanmarkkia ja kun vähäki näkyy liikettä, niin heti se huuti, jotta "Kyllä tullaan, kyllä tullaan." Se meinas sitä, jotta kaffeelle huuretahan. Kun riihiväki tuli syömähän tai kaffeelle, niin elojen ajurit sai melekeen aina viimeeseksi, kunei en aina justihin silloon sattunu olemahan riihimarkilla, kun tupahan huurettihin.

Halakoperunoota oli paliolta tariolla pöyräs, mutta kyllä kokoperunoota ja soosiaki annettihin. Myöhemmäs vaihees oli tariolla sitte jo teemakkaran liuskojaki. Lopuuksi pantihin puuronsilimähän voita ja toisis paikoos kriiskryynipuuron päälle rusinasoppaa tai sekaherelmäkeittua. Mutta tällääset herkut tuli sitte vasta, kun aijat oli jo parantunu. Kaffeen kans topattihin nisua, jota oli leikattu longasta. Oikeen kunnon paloja eikä mitää lirvuja.

Syönnin jäläkehen miehet oikaasi pihakempuralle maata ja klopit yritti flikkojaki vierehensä, muttei ne päivällä juurikaa tullu.

Kun viimmeesiä siikkoja syötettihin tappurin kitahan siinä pimiän vihis, niin syöttäjä säästi aina viimmeesen lyhtehen ja tölömäs sen siteenensä tappurin kitahan ja huuti, jotta "Konehia hakemahan!" Seuraavan taloon isäntä piti olla valamisna ja asetella hevoonen tappurin etehen ja ruveta siirtämähän konehia. Maamoottori nostettihin miehis piikkilavalle. Ennen sitä masunisti oli aukaasnu moottorin jähärytysveten tynnyrin tyhyjöötapin tai kraanaan ja kuuma vesi juoksi maahan niin, jotta riihimarkilla haisi jonki aikaa muikia ja hyvä lämpöösen veten haju.

Muutamis konehis oli tehtahan tekooset pyörät alla. Pyörättömihin koneehin konsturootihin kovakärryn pyöristä kulietuspyörät. Rosman takapäähän tehtihin erityyset klossit, johonka kärrynkanki, aksila, sovitettihin. Etupäähän rakennettihin 4 x 4 nelosesta kolomen metrin mittaanen vetoaisa, jonka etupäähän raurootettihin koukku, joka sopii kärrynkankehen. Koukku oli pyörivä, jotta etupyörät pääsi kääntyylemähän mukis. Tehtihin irralliset aisat, jokka oli takapäästä ristikootu niin, jotta pysyyvät pryhyrillä. Aisaan päihin pantihin klossit, jokka sopii kärryn kankehen. Ei tarvinnu kun pöröttää hevoonen aisaanvälihin ja pistää tampit reikähän ja tampinaula paikallensa, niin sai lähtiä viemähän konesta seuraavahan taloohin. Riihikonehen siirto piti teherä tarkoon, jottei kaatanu masiinaa. Hevoonen ei saanu olla kusuri eikä muutoonkaa präiskä, jotta kulietus sujuu kunnolla. Järvelän Uuno oli hakemas yhtenä syksynä rosmaa Franttin Samelin tykyä ja kun se käänti liinoon tielle, niin rosma kaatuu elevaattorin puolelle ja elevaattorin tuutit meni hajalle. Tietysti soli hevoosen syy, kun se kääntyy niin äkkiä. Soli mentävä Kangasalustan Manun puheelle, jotta se timpraas elevaattorin kuntohon.

Ittekulukovat leikkuupuimurit
1960-luvulla tuli täysin uusi aika, kun saatihin ittekulukovat leikkuupuimurit. Kylän pienvilielijäyhyristys ja maammiesseura osti yhtöhöösen Massey Ferkussonin, jolla riihittihin ympäri kylää. Lakoosimmat laihot jätettihin puimurille. Soli kovan työpaineen alla, ja käytihin koviaki riitoja, kenenkä pelloolle kulloonki mennähän. Se kones oli palio rikki ja jouruttihin orottelemahan korioota. Pellokkaa ei ollu yhtää puimurille sopivas lais. Oli soukkia sarkoja ja mitättömän huonot sillat ojan päis. Puimuri tuli kumminki pysyvästi Nummijärvellekki, ja siihen loppuu leikkoo- ja riihiaika. Tuli yksi ja sama puinitiaika.


Kyläkunnan Massey-Ferkussoni. Konehen päällä sarvis Erkki Kalliomäki jota opettaa ajuriksi Heikki Juurakko. Säkkilavalla Tauno Talvitie ja Voitto Pihlaja joka kans opetteli puimurin ajuriksi.