Toinen maailmansota riehui parhaimmillaan. Suomalaiset valtasivat takaisin talvisodassa menettämiään alueita. Saksa hyökkäsi itää kohti, oltiin aseveljiä. Kesä -41 oli kuuma ja kuiva, oli ukkosenilmoja, jotka sytyttivät metsäpaloja. Parhaimmillan oli 3 metsäpaloa, kaikki ukkosen sytyttämiä. Yksi oli Hytyysen haudan maastos, toinen oli Koihnas ja kolmas oli Keevelin metsäpalo, siellä paloi suuri alue, se on Nummikankaan puolessa välissä.

Kylän opettaja Heikki Vanamo oli vähä niin kun kylän palopäällikkö. Hänellä oli puhelin ja kirkolta soitettiin mikä miloinkin oli tilanne, miehiä piti saada sammutustöihin. Minä olin hänellä lähettinä monta kertaa kun meillä oli puhelin, piti viedä käskyjä kylän miehille. Yksi matka on jäänyt hyvin mieleen kun piti viedä käskyjä tuonne järven länsipuolelle.

Ensimmäinen paikka oli Mäenpään Iivari, oli aamu 7 mais. Minä yritin saada Iivaria hereille kun hän nukkui ja kuorsas, minä retuutin sitä kauvan aikaa mutta en saanut hereille, olin liian arka ja lapsellinen, olin vasta vähän toisella kymmenellä. Seuraava paikka oli Hormaluoman Jaakko, Hormakaupiksi kutsuttiin kylän kesken. En ollu koskaan miestä nähäny mutta tiesin missä asuu kun neuvottiin. Menin Kaupin tupahan ja jäin ovipieleen seisomaan, sanoin asiani. Jaakkoo oli juuri heränny, istui sängynlaidalla ja aukoi paulapieksun nauhoja ja katteli kiukkuusta mun päälleni ja kysyi että kuka sun sellaaselle asialle on lähettäny. Minä sanoon että kylän opettaja on antannu mulle listan johona on teidäkin nimi (silloon oli opetettu että kaikkia vanhempia ihmisiä pitää sanua teiksi.) Sitte se Kauppi hyppäs pystyhyn ja tuli mun etehen ja otti mua kurkuusta kiinni, nosti mun niin ylähä että pää jysähti kattohon. En muista mitä kaikkia se multa kyseli enkä pystyny mitää vastaamahan, kun henki ei kulukenu. Kai sen lopulta käsi väsyy ja se laski mun hiliaa alaha ja kohta kun se päästi irti, niin minä ovenraosta pihalle ja hyppäsin pyöränselekähän ja lähärin Franttimäkiä kohore, enkä uskaltanu taani kattua.

Kolomas paikka oli Kalliomäellä kun Viitamäen Lauri oli siellä päivämiehenä ja sen piti käydä käskemäs Keevelin mettäpalohon. Sitä en tiedä menikö Hormakauppi sinne mutta kyllä se ainaki tieron sai. Kauppi oli sitte joskus isää hieromas ja minä olin jo aikuunen mies, niin minä kysyyn Kaupilta että muistakkos kuinka sinä mua kohtelit, ei se muistanu mutta se nauraa kihajutti nikun Mooses Pessi, se oli sen mielestä kauhian mukavaa. Jaakoon sanontoja on säilyny kansan suus, yksi oli semmoonen kun Jaakkoo oli vaihtanu palokypärän Rannan Villeeltä ja antanu siitä 5 kappaa rukihia. Se oli menny Viidan taloon sivuutte ja oli huutanu pihalla oleville miehille, että viiskappaa puonalla ja menöö että huikuu.
Näitä muisteli Sakari Albertti Kulmala