Nimensä Nummijärveen pistävä kaunis niemi on todennäköisesti saanut Hämeen - Satakunnan kalastajilta, joilla on ollut kalamajoja Nummijärven läntisillä töyräillä. Niemi on kuulunut Nummijärven talon ja Ranttin talon - sittemmin Franttin - tiluksiin. 1904 niemi myytiin suusanallisella kaupalla kauhajokiselle rovasti Lybeckille ja opettaja Jaakko Järviselle. Varsinainen kirjallinen kauppa tehtiin 1905. Myöhemmin rovasti Lybeck myi osuutensa Järviselle 5000 markan kauppahinnalla.





Kun Majaniemen rakentaminen aloitettiin, pidettiin suuri puukökkä. Puita saatiin niin paljon, että kaikki rakennukset voitiin tehdä kökkäpuusta. Päärakennukseen tuli viisi huonetta, pihaan rakennettiin liiveri ja varastorakennus. Kyläläiset rakensivat Majaniemen kökkätyöllä. Kulmakunnan tavoitteena oli saada järjestetyksi kouluopetusta ja siihen tarkoitukseen Majaniemi haluttiin rakentaa. Kun kylään ei saatu kansakoulua, oli kiertokoulu ainoa mahdollisuus edes jonkinlaisen opillisen sivistyksen saamiseksi.

Majaniemi tarjosi oivallisen ja luonnonkauniin ympäristön tähän tarkoitukseen. Ympäristöä kunnostettiin innolla, laitettiin puutarhaa ja kasvatettiin viehättävä sireenimaja. Niemen ja Majaharjun välissä oli pieni peltomaa, jonka reunalle istutettiin siperianhernettä. Päärakennuksen järvenpuoleiselle seinustalle perustettiin ruusutarha. Niemellä oli myös paljon omenapuita, joissa kasvoi happamia omenia. Luomalla kaunis ja viihtyisä ympäristö kylän kasvava nuoriso haluttiin ohjata opintielle ja saattaa "flikkamokkelot" ja "klopinjuntturat" koulusivistyksen piiriin.

Jaakko Järvisestä tuli kylän kiertokoulun opettaja. Järvinen oli kiertokoulunopettajana Hyypässä, josta hän muutti Nummijärven Majaniemelle, kuten sanonta kuului. Kyläläiset sanoivat pääasiallisesti "Majaniemelle", ei juuri koskaan "Majaniemeen." "Majaniemelle" menossa haluttiin selvästi viestittää, että ollaan menossa johonkin hyvään ja miellyttävään paikkaan. Majaniemellä asuu hyviä ihmisiä, tärkeitä henkilöitä. Majaniemellä annetaan oppia ja sivistystä, siellä saadaan alkuun parempi elämä.

Jaakko Järvinen oli syntyisin Laihialta. Alunperin hän valmistui kaupalliselle alalle. Kauppaopiston käytyään hän uskonnollisista syistä antautui kiertokoulunopettajaksi ja suoritti katekeettatutkinnon Turun tuomiokapitulissa.

Järvinen piti kiertokoulua Majaniemessä ja Nummikoskella. Jaakko oli hyvä ja edistyksellinen opettaja. Hän opetti katekismuksen ja raamatunhistorian lisäksi kansakoulun oppiaineita, mm. laskentoa neliöjuureen saakka. Järvisen koulussa saatu oppimäärä edellytti pääsyä suoraan kansakoulun neljännelle luokalle. Monet lähtivätkin joko kirkonkylän tai Hyypän Teevahaisen kansakouluun. Väinö Pihlaja kävi kansakoulua Teevahaisessa. Arvo Kulmala muistaa Järvisen hyvänä opettajana, joka kyllä kiivastuessaan antoi "flatikkaakin."

Järvinen oli saanut lääkintäkoulutuksen Venäjän armeijassa. Hän toimi parantajana, ompeli haavoja, antoi neuvoja lääkkeiden hankinnasta. Hän oli myös taitava nikkari ja maalisutikin pysyi kädessä. Ennen kaikkea Jaakko-opettaja oli armoitettu saarnamies ja taisi sanan julistamisen. Häntä "vuokrattiin" kirkkoihin saarnaamaan sekä Karviaan että Kauhajoelle. Joka lauantai Majaniemeen kokoonnuttiin kuulemaan sanan selitystä Raamatusta. Päärakennuksen suuressa keskituvassa pidettiin seuroja.

Hilda Järvinen, joka oli kotoisin Kankaanpäästä, tunnettiin hyvänä "kräätärinä." Hän jakoi räätälinoppia kyläläisille. Tuon ajan elämä niemelläkin oli niukkaa, ja kyläläiset avustivat paljon Järvisen perhettä. Majaniemen talossa asui melkein aina kesävieraita ja "hyyryläisiä."

Hilda ja Jaakko Järvisellä ei ollut omia lapsia ja he ottivat kasvatikseen Yrjö-nimisen pojan, josta kasvoi terävä-älyinen nuorimies. Hilda kuvaili poikaa: "Ennemmin tehdään kullasta rautakanki kuin meidän Yrjöstä talonpojan renki." Hildan mielipide oli, että renkimiehen elämään ei pidä "alistua", vaan ihmisellä pitää olla suurempi päämäärä. Yrjö kunnostautuikin "lukumiehenä" ja teki elämäntyönsä Kemissä.

Hilda piti Majaniemessä pyhäkoulua. Vaikka jokapäiväinen elämä oli niukkaa, Hilda-rouva järjesti usein jotakin annattavaa pyhäkoululaisille. Suuren keskituvan sivustavedettävän sängyn alla oli pahvilaatikossa makaroneja, joita lapset saivat pyhäkoulun päätteeksi. Se oli harvinaista herkkua, joka osaltaan innosti lapsia pyhäkouluun.

Opettaja Jaakko Järvisen elämä päättyi äkillisesti luudantekomatkalla Ylimysluoman varressa 8.5.1930.

Majaniemi joutui käräjäkierrokseen, jonka seurauksena se liitettiin uudelleen Franttin tiluksiin. Käräjöinnistä ja Majaniemen tapahtumista kohistiin kylällä vuosikaudet. Jotkut sanoivat tietäneensä, että maakirjat olivat lainhuudattamattomat. Käräjöinnin jälkeen omistusoikeuden sai Armida Majoila. Häätömääräys annettiin 1941, jonka seurauksena niemi hiljeni. Rakennukset myytiin huutokaupalla. Päärakennus siirrettiin Kainastolle korpputehtaan yhteyteen. Monet kyläläiset kokivat, että Majaniemelle tehtiin laillista vääryyttä, mutta oli niitäkin, jotka uskoivat, että kaikki mitä tapahtui, oli oikein.

Armida Majoila myi niemen Kauhajoen seurakunnalle 1960-luvun alussa. Seurakunta perusti niemelle leirikeskuksen ja aloitti voimakkaan rakentamisen. Rakennusmestari Martti Pohtola suunnitteli uuden päärakennuksen, johon tuli leirikeskuksen juhlasali ja keittiö. Tauno Mäkivaaran timpurit suorittivat rakentamisen. Majaniemeen siirrettiin Äijälän pappilan liiterirakennus, johon korjauksen jälkeen saatiin ensimmäiset majoitustilat. Niemen nokkaan nousi sauna, joka myöhemmin paloi ja rakennettiin uudelleen. Myöhemmin sen läheisyyteen rakennettiin toinen, suurempi sauna. Seurakunta osti Majoilan perikunnalta lisämaata Majaharjun etelänpuoleisesta päästä. Armida Majoilan vanha tuparakennus purettiin ja samalle paikalle rakennettiin suuri majoitusrakennus. Kirkkoherra Veikko Kumpulaisen omistama huvila siirtyi myös seurakunnalle ja näin koko vanha Majaniemen alue tuli seurakunnan omistukseen.

Leirikeskuksen palvelutarjonta on nykyään hyvin monimuotoista, josta ensisijaisesti voisi mainita muistotilaisuudet, joita on järjestetty toiminnan alkuajoista lähtien. Sotaveteraanien kuntoutusurssit ja rippikoululeirit ovat jokavuotisia tapahtumia. Leirikeskuksessa työskentelee emäntä ja muuta työvoimaa hankitaan tarpeen mukaan. Majoitustilat kattavat noin 80 hengen tarpeen. 1999 valmistui uusi komea saunarakennus niemen nokkaan.

Kaikkien ikävienkin vaiheiden jälkeen Majaniemellä on taas hyvä olla ja se on hyvien ihmisten paikka. Majaniemi koetaan kylällä tarpeelliseksi ja sinne on mukava mennä.


Majaniemen päärakennus

Muistoni Hilda Järvisestä liittyvät lapsuuteeni. Hilda oli naapurimme ja minun pyhäkoulunopettajani, rakastettu "Järvisen täti." Ikimuistoisia olivat ne pyhäkoulutuokiot Järvisen sireenimajassa. Voin melkein vieläkin kuulla Hildan sanovan: "Ja sitten rakkaat lapset, liitämme pienet kädet ristiin ja kiitämme Jeesusta kaikesta hyvästä..."

Hildan lapsille välittämä Jumalakuva oli lämmin ja turvallinen. Lapset kunnioittivat Hildaa. Tunnelma Sireenimajassa oli samanaikaisesti harras ja välitön.

Hilda oli erittäin lapsirakas ja niukasta toimeentulostaan huolimatta yllättävän vieraanvarainen. Aina häneltä löytyi joku herkkupala lapsille.

Mitä muuta hänestä sanoisin? Ensimmäisenä tulee mieleen luonteen hienous ja aitous, myös lähimmäisenrakkaus. Juoruilta hän herkästi leikkasi siivet sanomalla jotakin nasevaa. Muistan kuinka kylä kohisi erään henkilön odottaessa aviotonta lasta. Tähän Hilda otti kantaa sanomalla: "Ihmekös tuo jos vaimonen ihminen lapsen synnyttää, toista se olisi jos mies sen synnyttäis!"

Hildan elämäntapaan kuului kiinteästi luonnonläheisyys. Hän omasi laajat tiedot lääkekasveista ja sienistä ja hyödynsi nämä tiedot. Yksi Järvisen huoneista palveli näitä tarkoituksia.
Hildan kuolema oli kyläkunnan yhteinen suru.