1950-luvulla Suomessa oli sähköistämisen ja sähkölinjojen rakentamisen kausi. Kauhajoen keskustassa ja sen sivukylissäkin alettiin kuumeisesti pohtia sähköistämisen mahdollisuuksia. Nummijärvelläkin oli jo aikaisemmin tehty suunnitelmia sähkön saamiseksi kylään. Syystä tai toisesta nämä ensimmäiset suunnitelmat eivät vielä johtaneet suotuisaan tulokseen.

Sähköistämisajatus tuli uudelleen ajankohtaiseksi vuonna 1954 siitä syystä, että Kauhajoen kunnan päättäjien asenne sähköistämättömien kylien sähköistämiseksi oli myönteistä. Kunta osallistui sähköistämättömien kylien suurjännitelinjojen ja muuntoasemien rakennuskustannuksiin 40 prosentilla. Kunnan taloudellinen tuki mahdollisti sähköistämisen. Nummijärvelläkin ajateltiin, että vuosikymmenten takainen unelma sähkövalon saamisesta voisi vihdoinkin toteutua.

Helmikuussa 1954 kokoonnuttiin pienellä joukolla keskustelemaan sähköistämisen mahdollisuudesta. Lähtökohtana oli Nummijärven, Nummikosken ja Koivumäenkylän sähköistäminen. Kokouksessa päätettiin antaa muutamien miesten tehtäväksi ottaa selvää alueen talouksien pinta-aloista ja huoneluvuista. Näitä tehtäviä hoitamaan uskottiin Nummijärvellä Sylvester Hietalahti, Väinö Hovila, Olavi Huuskonen, Viljami Lammi ja Jussi Tuomela, Nummikoskella Feelix Mannila, Valte Nummijoki ja Armas Marttila ja Koivumäenkylässä Toivo Hautaluoma.

Kerätyn aineiston pohjalta Kauhajoen Sähköverkko Oy:n silloinen toimitusjohtaja Teknikko Rajamäki kunnan palkkaamana laati sähköistämissuunnitelman kustannusarvioineen Nummijärven ja Nummikosken sähköistämistä varten. Rajamäen suunnitelmien valokopiot lähetettiin linjatöitä urakoiville liikkeille, Itä-Suomen Sähkölle, Valtion Sähköpajalle ja Keskusosuusliike Hankkijalle, joilta pyydettiin tarjousta sähköistämiskustannuksista.

Ensimmäinen virallinen ja samalla perustava kokous Nummijärven sähköistämisestä pidettiin 21. maaliskuuta 1954 Nummijärven kansakoululla. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä Verne Keski-Nummi ja sihteeriksi myymälänhoitaja Jussi Tuomela. Mukana kokouksessa olivat myös Hankkijan edustajana insinööri Sarkkinen, Valtion Sähköpajan edustajana insinööri Hakkarainen ja Kauhajoen kunnan edustajana suunnitelman tekijä teknikko Rajamäki. Aluksi teknikko Rajamäki piti seikkaperäisen ja monia kysymyksiä selventävän alustuksen sähköistämiseen liittyvistä asioista toivoen kiireellistä päätöstä. Useiden puheenvuorojen jälkeen päätettiin perustaa Nummijärven Sähköosuuskunta, jonka kotipaikka on Kauhajoen pitäjän Nummijärven kylä. Osuuskunnan hallituksen jäseniksi valittiin maanviljelijä Olavi Huuskonen, Pentti Junttila, Armas Marttila, Viljami Lammi , Sylvester Hietalahti, Feelix Mannila, Toivo Hautaluoma ja myymälänhoitaja Jussi Tuomela.

Tässä vaiheessa tehtiin tunnusteluja Koivumäenkylän liittämisestä tekeillä olevaan sähköistämissuunnitelmaan. Koivumäenkylän mukaan otosta kuitenkin luovuttiin alhaisen liittymisprosentin vuoksi.

Nummijärven Sähköosuuskunnan hallituksen ensimmäinen kokous pidettiin Nummijärven kansakoululla heti osuuskunnan perustamispäivänä 21.3.1954. Puheenjohtajaksi valittiin Jussi Tuomela ja varapuheenjohtajaksi Olavi Huuskonen. Hallituksen jäsenille annettiin tehtäväksi ryhtyä tiedustelemaan, kukin omalta alueeltaan, tarvittavien sähköpylväiden hankintamahdollisuuksia. Muuntopiirien edustajien tehtäväksi annettiin lopullisten liittymissopimusten hankkiminen. Kokoukselle hyväksyttiin mallisäännöt. Osuuskunnan juoksevia asioita, ns. isännöitsijän tehtäviä, määrättiin hoitamaan Jussi Tuomela. Rahaliikenne päätettiin keskittää Kauhajoen Osuuspankin Nummijärven konttorin hoidettavaksi. Yhteyshenkilöinä Jyllinkosken Sähkö Oy:hyn asioitaessa toimivat Jussi Tuomela Ja Olavi Huuskonen.

Osuuskunnan perustamisen jälkeen sähköistämisellä olikin jo kiire, sillä tehtävää oli paljon. Rajamäen suunnitelman mukaan rakennettaisiin seitsemään muuntoasemaa, noin 25 kilometriä suurjännitelinjaa ja 47 kilometriä pienjännitelinjaa. Nummijärvelle oli suunniteltu rakennettavaksi 5 muuntoasemaa lopullisen määrän jäädessä kuitenkin neljään. Varhainen kevääntulo antoi lisäpontta toimille. Pylväitä hankittiin kuumeisesti ja lopullisia liittymissopimuksia tehtiin yleisen innostuksen ilmapiirissä.

Ei kuitenkaan mitään niin myönteistä ettei jotakin kielteistäkin. Vähitellen alkoi tulla viestejä, etteivät kaikki annakaan tukeaan sähköistämiselle. Ennakkoluuloista ja osittain myös taloudellisista syistä lopullinen liittymisprosentti alkoi pienentyä. Nummikosken osalta tilanne vaikutti melko toivottomalta ja johtikin lopulta siihen, että Nummikoski jäi kokonaan pois sähköistämissuunnitelmasta. Koivumäki oli jo aikaisemmin päätynyt samaan tulokseen, joten Nummijärvi jäi yksin sähköistämisasiassa. Nummijärven 118 taloudesta kuitenkin 82 pysyi edelleenkin yhteiselle pyrkimykselle uskollisena. Uuden tilanteen johdosta jouduttiin täyttämään Nummijärven Sähköosuuskunnan hallituksesta poisjääneiden jäsenten paikat. Jussi Tuomela jatkoi puheenjohtajana, Olavi Huuskonen varapuheenjohtajana ja jäseninä Viljami Lammi, Pentti Junttila, Sylvester Hietalahti, ja uutena jäsenenä hallitukseen valittiin maanviljelijä Väinö Pihlaja.

Jossakin vaiheessa näytti jo uhkaavasti siltä, että sähköistämisyritys olisi kolmannen kerran tuomittu kuolemaan. Varsinkin kun Hyypästä vaikeakulkuisen suomaaston kautta kulkeva suurjännitelinja jäi kokonaan Nummijärven 82 talouden kustannettavaksi, lukuunottamatta Kauhajoen kunnan avustusosuutta. Nummijärviset eivät kuitenkaan hellittäneet unelmansa toteuttamisessa. Lopullisia liittymissopimuksia laskettaessa todettiin, että tariffiyksiköitä oli kerääntynyt 668. Mahdollisuudet punnittiin ja tehtiin suunnitelmia, ja vihdoin päätettiin vastoinkäymisistä huolimatta jatkaa sähköistämissuunnitelman toteuttamista.

Urakkatarjouksia alkoi saapua ja Nummijärven Sähköosuuskunnan hallitus kokouksessaan 29.4.1954 päätti jätettyjen tarjousten perusteella tehdä urakkasopimuksen sähkölinjojen ja muuntoasemien rakentamisesta Keskusosuusliike Hankkijan kanssa siten, että osuuskunta itse vastaisi pylväiden pystytyksestä, Hankkija sitoutuisi rakentamaan pienjännitelinjan jokaisen liittyjän talouden seinään ja voimajohdon jokaisen 6 tariffiyksikön tilalle mittauspisteeseen sitä haluavalle. Hankkija huolehtisi myös työnjohdosta ilman veloitusta ja linjojen viitoitus- ja pylväiden pystytystöiden valvonnasta. Tehtävään onnistuttiin saamaan harvinaisen ripeäotteinen ammattilainen, sähköasentaja Sauli Kivistö Hankkijan Tampereen konttorista.

Vastukset oli voitettu, eikä perääntymisen mahdollisuutta eikä tarvettakaan enää ollut. Jyllinkosken Sähkö Oy:n toimitusjohtaja insinööri Kostioja tarkasti tarjoukseen perustuvan hankintasopimuksen, jonka jälkeen allekirjoitettiin sopimus Nummijärven sähköistämisestä Keskusosuusliike Hankkijan kanssa Jyllinkosken Sähkö Oy:n konttorissa 1954. Nummijärven Sähköosuuskunnan puolesta urakkasopimuksen allekirjoittivat hallituksen puheenjohtaja Jussi Tuomela ja hallituksen jäsenet Olavi Huuskonen, Sylvester Hietalahti ja Viljami Lammi. Hankkijan edustajina urakkasopimuksen allekirjoittivat Insinööri Sarkkinen ja insinööri Jarva viimeksi mainitun ollessa mies, joka 30 vuotta sitten oli tehnyt sähköistämissuunnitelman kustannusarvioineen Nummijärven sähköistämiseksi. Tuntui kuin kohtalon oikulta, että kolmekymmentä vuotta sitten tehty työ kantoi tekijälleen hedelmän. Sopimuksen mukaan sähköistämistyön oli määrä valmistua joulukuun 15. päivään mennessä 1954.

Urakkasopimuksen tultua virallisesti voimaan aloitettiin työt innolla ja intoa kyllä tarvittiinkin, sillä kivien ja paalujen ajo vaikeakulkuisille pystytyspaikoille ei ollut suinkaan helppoa. Jo ennen lumen lähtöä oli tosin ehditty kivetä ja paaluttaa kaikkein vaikeimmat taipaleet kuten esimerkiksi Hyypän väli. Hyypän isäntien Aarne Luomapukkilan ja Eero Kiviojan myönteinen suhtautuminen sähköistämispuuhia kohtaan oli muutenkin mainitsemisen arvoista. He luovuttivat kohtuullista korvausta vastaan maa-alueen suurjännitelinjan rakentamista varten.

Työvoimana käytettiin yksinomaan osuuskunnan jäseniä lukuunottamatta muutamaa ammattimiestä, jotka kuuluivat Hankkijan sopimuksen piiriin. Talouksien sisätöitä ovat tehneet ankaran kilpailun vallitessa Anttilan Sähköliike, Vakiosähkö, Kuuselan sähköliike ja Kauhajoen Osuuskaupan konemyymälä.

Esimerkkinä mainittakoon muutamia numerotietoja sähköistämiskustannuksista. Rajamäen suunnitelma edellytti sitä, että kaikki taloudet sähköistetään, ja tällöin lopullinen tariffiyksikkö nousi 8.200 markkaan. Tämä summa jäi liittyjän maksettavaksi, sillä kunnan avustusosuus oli jo huomioitu. Jos vertailun vuoksi laskemme, mitä vaikuttavat ne 178 tariffiyksikköä, jotka jäivät osallistumatta kustannuksiin Nummijärven osalta, niin huomaamme, että 8.200 markkaa tariffiyksikköhintaa kertoimena käyttäen nousee poisjääneiden osuus 1.459.600 markkaan Lopullisen hinnan toivottiin pysyvän kuitenkin alle 8.000 markan sillä perusteella, että tehdyn sopimuksen mukaan Jyllinkosken Sähkö Oy hyväksyisi Nummijärven sähköosuuskunnan jatkamaan sähkölinjojen rakentamista jälkiliittyjien osalta kymmenen vuoden aikana.

Alkuperäissuunnitelmasta poiketen nyt valmistui 4 muuntoasemaa ja noin 17 kilometriä suurjännitelinjaa sekä ennakkoarvion mukaisesti 25 kilometriä pienjännitelinjaa. Linjojen rakennusvaiheessa osuuskuntaan liittyi kaksi taloutta, joten kaiken kaikkiaan mukana oli 84 taloutta, yhteensä 677 tariffiyksikköä, ja lopulliseksi liittymisprosentiksi tuli 80.

Sähköistämistyö sujui alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Niinpä Nummijärvelle syttyivätkin vuonna 1954 vähän ennen joulua sähkövalot. Tapahtuma on jäänyt ikimuistoisena aikalaisten mieliin. Kyläläiset olivat selviytyneet suururakastaan voittajina. Jussi Tuomela kiittelikin kyläläisiä Maunulassa 18. joulukuuta 1954 pidetyssä "valojuhlassa": "Te nummijärveläiset olette hellittämättömällä, ahkeralla työllä suorittaneet sen tehtävän, minkä ajan kehitys Teidän tehtäväksi määräsi. Olette tehneet historiaa, mistä jälkipolvet tulevat Teitä kiitollisuudella muistamaan. Olette luonut Nummijärvelle uuden aikakauden, sähkön ja tulevaisuuden ."