|
Jokaisessa kunnon kylässä pitää olla ainakin yksi, jota voidaan täydellä syyllä sanoa kylähulluksi, omaperäisten ajatuksiensa ja toimiensa vuoksi. Nummijärvellä sellaisena on jo pitkään pidetty Erkki Kalliomäkeä. Tässä teille vähän Erkin luoman hahmon; Jeeromin tarinoita.
Konstalla kyläs
Niin silloon kun mä Kanaatasta tulin lännestä jees niin mä poikkesin vanhan rippikoulukaverin työ, sen Konstan työ. Konsta oli silloon jo leskimies. Kummä menin tupahan ja sanoon päivää niin Konsta ei vastannu mitää. Se istuu suures tuvas koivuusen palakkuhun päällä. Tuvan laattialla oli suuri kuusenkanto jostoli tehty pöytä. Pöyrän päällä oli kaksi pilikkumia, toises oli silakanlakaa ja toises kylymiä perunoota. Konstalla oli morapuukkoo käres ja se pisteli puukoon nenällä perunanpaloja silakanlakahan ja mytisteli niitä suuhunsa. Kun se sai syötyä niin se nosti pilikkumit takkakivelle, meni karmikaapille ja otti sieltä kaksi pikaria. Pani pikarit kannon päälle ja otti alakaapista haloon kokoosen viinapullon. Kruuvas korkin auki ja kaatoo molemmat melekeen täytehen. Sitte se vei viinapullon takaasi alakaappihin ja otti molemmat pikarit kätehensä ja sanoo jotta otetahan tästä nyt pienet kun et oo pitkähän aikahan käyny. Minä rupesin sanomahan jotta mitä sinä ny, ei täs olisi mitää tarvinnu. Konsta sanoo jotta kun ei sulle käy niin mulle käyy ja keikahutti molemmat pikarilliset suuhunsa ja vei pikarit takaasi karmikaappihin.
Valakian teko
Yhyren reisun molin Lammin mettäpalolla käymäs yhtenä keväänä. Siä oli miehiä pöllin parkkoos. Siä oli Rikuki. Riku rupes tekemähän kaffeenkeittovalakias pinontaa. Sattuu jotta pomo tuli pestihin työmaalle. Se oli huriana Rikulle, jottei tää saa teherä valakiaa kun on suuri tulipalon vaara olemas. Riku sanoo pomolle jotta ei sitte ja molemmat kätensä valakian päälle ja painoo valakian sammuksihin. Pomo lähti ja Riku kattoo sen perähän. Eikähän se nyt oo jo menny. Pani taas molemmat kätensä tuhkaläjän päälle, sanoo jotta kun mulla on nuo tulen sanat. Sitte se alakoo nostamahan käsiänsä hiliaksensa ylähäpäin ja käsien alla nousi komia valakia ja Riku keitti kaffeensa.
Reisu Östermyyran kaupunkihin
Oltihin kaupunkireisulla Östermyyran kaupungis, minä ja Raaperi. Olimma me ollu suoranaasesti tunhaamin teillä. Oroteltihin omnibussi tasuunilla linikan lähtyä etelähän. Me keskusteltihin runsas äänisesti matkan vaiheesta ja virkakunta tarttuu meirän touhuuhin ja varootteli liiasta metuloonnista. Raaperi istuu kyyrys jakkaralla ja sen puoplakkarista repsotti paperirahoja. Virkavalta kiinnostuu nuosta rahoosta niin jotta vaativat seliitystä kun rahoja oli ainaki viistonnia. Mistoot saanu kun sulla on nuonki palio rahaa takaplakkaris. Raaperi totes jotta kyllähän se köyhän mielestä palio on.
Myyjätär ihimettelöö
Me teimmä muutamia reisuja sen Raaperin kans kun sillä oli sellaanen Merseeres merkkinen Mosse jolla me ajeltihin. Meinattihin jotta mennähän maasta pois. Mossen tankista loppuu menovesi eli kasoliini, niinkun lännellä sanottihin, justihin Osuuskaupan kohoras. Raaperi oli konemies ja tieti aika lailla nesteiden painosta ynnä muusta. Se tieti jottei Mersun tankista oo pensa läheskää loppunu vaikka se pirätti. Täytyy antaa Mosselle kaliaryypyt vaikka itteki täs kyllä tarttis. Raaperi meni kauppahan ja osti kaksi suurta pottia kaliaa. Osuuskaupan myyjätär aavisti jotaki. Se tuli pihalle Raaperin peräs. Raaperi kaatoo kaliat Mossen tankkihin ja sanoo kyllä se nyt taas kulkee tarpeellisen määrän. Raaperi istuutui ratin taa ja tarttas. Heti Merseeres Mosse lähti käyntihin. Oli siinä myyjällä ihimettelemistä kun auto lähti käyntihin pelekällä olusella.
Virkavaltaa
Mossella me sillonki oltihin matkas kun virkavalta meirän pirätti. Raaperilta oli hiliahkoosin otettu ajokortti kuivumahan. Virkavalta tiedusteli ajokorttia nähtäväksi. Ei sitä sitte löytyny. Mihinä se sun korttis on kyseli virkavalta. Raaperi siinä totes: ”Kyllähän teidän pitäisi se tietää missä se on, kun olette itse sen vieneet.” Virkavalta haisteli ilmaa ja mainitti jotta ei sunkaa vain täälä haise kalia. Ooksä maistanu? Tairat olla pöhönäs. Raaperi totes: ”Eihän tällaisella kulkuneuvolla kehtaa selvin päin ajellakaan”, ”ja sitä paitsi kun minä tulen tiettyyn tilaan niin minä ryhdyn kävelemään.”
Julistus
Molin joskus käymäs länsikarulla ja havaattin jotta Leppäpuskan heinälaron päärys oli joku ilimootus. Siinä ilimootukses luki jotta keskiviikkona kello 1 tuloo maailmanloppu. Siihen ilimestyy joitaki poikaviikaria ja minä kyselin kuka tuollaasen julistuksen on tuohon pannu. Klopit kertoo jotta Mäkkyläänen. Sitte klopit kertoo jotta ny pitää mennä sanomahan Hilima äiteelle jotta syörähän ny kananmunat kaikki mitä meillä on ei niitä sitte enää keskiviikkona tarvita.
Luuranko
Se Franttin Sampan alio luuranko on nyt kuulemma lähteny taas liikkeelle. Samppa kertoo jotta mulla on tuos romukyrös aliona luuranko. Se lähtöö pimiänuhis liikkeelle ja kulukoo niin jotta humina kuuluu ja se puttii sivuullensa koko aijan kun se liikkuu.
Soran aikaan
Kanaatas minä kuulin jotta Suomes soritahan. Venäjän väki ja Ruottin väki ottaa yhtehen. Kun mä tulin Suomehen niin mä kuulin jotta Nummijojen molemmin puolin oli kans kovaa otettu yhtehen oikein tuliluikkujen kans. Palio oli pamahrellu ja miehiä oli kuollu läjäpäin. Yks Nummen poika käveli tappelun jäläkihin taistelutanterehella. Siä oli haavoottunu venäläänen sotamies. Mies vuoti verta ja pyyti jotta tulija auttaas häntä. Miehellä oli vyötärölaukku, johona oli kultarahoja. Venäläänen lupas jotta Nummen mies saa kaikki kultarahat jos pelastaa hänet. Nummen mies oli sanonu jotta minä katton kun sun veres valuu viimmeesehen tippahan; minä en sua pelasta. Venäläänen oli kironnu suomalaasen ja samalla kironnu kultarahat. Jos joku koskoo näihin rahoohin mun kuoleman jäläkihin ennen kun on kulunu 150 vuotta, on perikatohon tuomittu. Opettaja Vanamo tieti tarinan ja rahojen sijaintipaikan. Se meni Viitalan Iiskan kans paikalle ja miehet rupesivat kaivamaan. Yhtäkkiä Vanamo sanoo Iiskalle ”nyt Iisakki me lopetamme kaivamisen, ei ole kulunut sataaviittäkymmentä vuotta siitä kun nämä rahat on kirottu”. Kaivupaikka täytettihin ja kultarahat orottaa tänäki päivänä löytäjää.
Poijat kehuskeloo
Eteläpääs Kuutholoman mäjellä minä kuulin kuinka eteläpään klopit vertaali vehkeetänsä. Yhyren vehkees luki jotta Mare in England, toisen vehkees Vismare, sitte Germany ja Sveden. Muutamalla oli Marttiini Rovaniemi ja Järvenpää Kauhava. Lähäretkorpi kuuli poikaan puheet. Se meni poikaan ringin keskelle ja sanoo jotta ”poijat mulla on tua riihiportin alla hariavaltalaanen hörömörsäri, se on kaharella akkumulaattorilla ja rekumalaattorilla ja siinä lukoo kolome kertaa USA”. Siihen loppuu poikaan kehumiset.
Renki
Karvian vilijelysmairen reunoolla tuli kuliettua. Yhyrestä taloosta oli renki pantu paimenehen kytömaalle. Minä menin paimenen kans praataamahan. Sen paimenen nimi oli Santajan Perttu. Emäntä oli aamulla pannu Pertulle evähäksi pelekkää leipää ja silakoota. Perttu toimitti jotta minä tein silakoolle jalaat ja asetteli ne tuonne laron etehen nokat tiellepäin. Emäntä tuli kattomahan paimenta ja näki ne silakat laron eres. ”Mitä sinä Perttu nyt oot meinannu kun oot teheny nuolle silakoolle jalaat tuohon laron etehen?” Perttu sanoo jotta siinäkö ne vasta tuli kun minä panin ne hakemahan voita kotua.
Ehtoolla Perttu toi lehemät kotia ja tuli ruokapöytähän. Rengille oli pantu viilipurkki pöyrälle ja kuorittu kerma viilin päältä pois. Perttu sanoo emännälle ”en minoo kovin kronkeli tuan suhteen, niinkun emäntä tietää, jotta joh nyt perunat kuoritte niin tota viiliä ei tartte kuoria”.
Nyt tapahtuu
"No, haloo Emma, mitä teirän puolelle kuuluu?" "Terve Kallu, ei tänne mitää kuulu, ei sitte mitää. Tää ei oo tapahtunu yhtää mitää. Jaa, mutta nyt justihin rupes tapahtumahan. Junko näyttää vievän yöllistä kusisankua riihen taa."
Sopii kumminki kysyä
Iikkoo oli menos kylällä. Se oli aika lailla maistis, pyörä kulietti miestä tienpyörtänöötä myöre ja lopuuksi vei miehen päällensä ojahan. Tielle ilmestyi mies joka kysyy mikä on tullu. Iikkoo sanoo jotta ei saa jumalauta kysyä. Iikkoo nosti vähä päätänsä ojasta ja näki kuka kysyjä on. Jaa se on Lepola, kyllä saa kysyä, kysykää vain.
Hauska reisu
Koskenkyläs Iikkoo oli menos häihin ja kaatuu pyörällä ojahan. Ojasta kuuluu puhetta, sieltä sanottihin: "tästä retkestä voi vielä tulla hauska".
Morsian
Jeeromi mainitti jotta kyllä mullaki nuota morsiamia on ollu aiva laumoottaan tuolta Ruoveteltä ja Hauhuusta. Oli mulla Köönisperkiski ystävä. Sille mä puhuun oikeen Niipelungen laulua Ih Liipe nicht, Ih Liipe nicht. Se Tomppa kuuli nuo puheet ja sanoo: "jos sulla on ollu joku saksalaanen morsian, niin kyllä se oli sellaanen Turun palon nähäny vanha sotaleski".
Sama, mutta kumminki eri
Kulukeesnani poikkesin rippikoulukaverin naapuris Kuutholomanmäjellä. Naapurin Tyyneki oli poikennu samas taloos. Siihen taloohin oli ostettu uusi perunankeittokattila. Tyyne kattoo kattilaa ja sanoo "jotta meillä on sitte justihin samanmoonen kattila mutta vähä erimoinen".
Lapinkaivo
Matkoollani jäin nojaalemahan männyn lappiohon Lapinkaivon rannalla. Oli hiukan sumuunen keli. Kaivon päällä painoo sumuviitta. Minä siinä ajattelin mennyttä aikaa. 'Kuinkahan tämäki kaivo on syntyny. Nuo luonnonihimeellisyyret panoo Jeerominki joskus ajattelohon ittiänsä suurempia asioota niinkun luontoki on. 'Mikä sen tällaasenki prunnin on aikahan saanu ja mitä tekua sillä on? Tuollaanen silimännes kuivas kankahas. Niinkun joku peräreikä Lapinharius takapääs. Kuinkahan syvä tuo lakso mahtaa olla?' sitä ajattelin melekeen äänehensä. Silloon kaivon pinnas alakoo tulla väreelyä ja rupes kuulumahan jonkinlaasta huminaa niinkun kirnua pestääs luuralla. Sitte jostaki syvältä kuuluu kun sanottihin: "Mittaa matka Nummesta Kanttihin niin tiät tämän syvyyren". Mulla meni oikeen kylymät väreet selekäronton päästä päähän. Sitte se ääni jatkoo niinkun syvyyren lähteestä: "Minä pirän syvyyres suurta aarretta, siinä on Venäjänmaan saarin merkki ja mahtava on se, joka saa tämän aarteen haltuhunsa, se antaa onnia ikimuistoosihin aikoohin asti."
|
