Nummijärven Koivuranta ry julkaisee runokirjoja
Ilma Leppiranta, Ville Kauppinen ja Kari Simonen perustivat Helsingissä vuoden 2004 tammikuussa Nummijärven Koivuranta yhdistys ry:n. Ilma Leppiranta halusi näin jättää itsestään ja työstään vaatturi-mestarina entiseen kotikyläänsä pysyvän muiston ja antaa kyläläisille mahdollisuuden toteuttaa tulevaisuudessa virikkeellistä toimintaa yhdistyksen turvin. Ilma Leppiranta ei valitettavasti itse ehtinyt käynnistää yhdistyksen toimintaa sairautensa vuoksi. Hän ehti kuitenkin saattaa toiveensa yhdistyksen tulevasta toiminnasta julkiseksi ennen kuolemaansa, 3. joulukuuta 2004.
Toiveiden pohjalta luotiin yhdistyksen alustava toimintasuunnitelma. Yhdistyksen tarkoitukseksi tiivistyi "virkistystoiminnan edistäminen ja kehittäminen sekä viihtyvyyden lisääminen Nummijärven alueella".
Monenlaista toimintaa on jo pienessä ajassa ehditty järjestämään, mutta yhdistyksen ehdottomasti merkittävimpiin saavutuksiin lukeutuu nyt "Nummijärven kootut runot osa I:n" aineiston kerääminen ja saattaminen kirjaksi. Lisäksi Nummijärven Koivuranta ry julkaisee jo alkuvuodesta 2007 heti myös toisen runoteoksen.
"Runo-kirjasarjan" I osassa on runoja 1900-luvun alkukymmeniltä lähtien ja toiseen osaan painetaan puolestaan uudempaa nummijärvistä runoutta.
Teoksen parissa suururakan tehneen, itsekin kirjassa runoilevan, Terttu Lahden mukaan Nummijärvellä on ollut ja on edelleen monia lahjakkaita kirjoittajia, jotka kukin omalla tyylillään kertovat runomuodossa eri aikakausista, tavoista ja elämästä.
Nummijärven runokokoelman ensimmäiseen osaan ovat kirjoittaneet Esteri Aaltonen, Kyllikki Frantti, Mertsi Haapaniemi, Elsa Juurakko, Hilda Järvinen, Terttu Lahti, Hilja Pohjonen, Ester Ryyppö ja Elli Tuomi.
? Nummijärven kootut runot kirjassa on arvokasta tietoa Nummijärven ja maaseudun perinteistä, kulttuurista, elinehdoista ja ajatuksista monen henkilön tulkitsemana usean vuosikymmenen ajalta 1900-luvulta.
Runouden ja kielen rakenteellisen tutkimuksen ja ilmaisullisen muutoksen kehittymisen kannalta tarjolla on rikasta, aitoa aineistoa. Tyylikeinoina löytyy niin alku-, sisä- ja loppusoinnuttelua kuin proosarunon vapaampaa tekniikkaa.
- Jokainen runoilija kirjoittaa aikakaudelleen ominaisella tyylillä, joka vuosikymmenten kuluessa näyttää muuttuvan rönsyilevästä kerronnasta yhä vähäeleisemmäksi, jättäen entistä enemmän lukijan omalle tulkinnalle tilaa. Kirjasarjan vuonna 2007 julkaistavassa II osassa muutos tulee yhä selvemmin esille, pohtii Terttu Lahti - Helsingissä puolet ajastaan viettävä entinen nummijärvinen.
Rikkaus monimuotoisuudessa
Lahden mukaan runojen erilaisuus ja monimuotoisuus ovat nyt julkaistun runokirjan todellinen rikkaus. Osa runoista, varsinkin erilaisia tapahtumia kuvaavat, on tyyliltään kertomarunoutta eli epiikkaa ja proosarunoa. Eläin- ja luentorunoissa on käytetty personifikaatiota elävöittämään kerrontaa. Faabeleille ominainen leikillisyys ja pieni opettavainen sävy on myös havaittavissa.
- Huumori, ironia ja satiiri pilkistävät sekä Hilja Pohjosen että Elli Tuomen proosarunoista. Esteri Aaltosen runot yltävät hienoon tulkintaan elämästä ja ihmisistä. Hilda Järvisen Nummijärvi runo taas on ainutlaatuisen vanhahtava edustaen hyvin 1900-luvun alun kirjoitustyyliä.
- Lyriikkaa puhtaimmillaan edustavat Ester Ryypön herkät ja kauniit tulkinnat elämän eri alueilta. Lyriikan ja epiikan rajamaille asettuvat Elsa Juurakon ja Elli Tuomen koskettavat runot sota-ajan tunnelmista. Miehistä, sotilaallista tulkintaa edustaa Mertsi Haapaniemen runo aseveljelle. Lyriikan lajeihin kuuluvat myös Terttu Lahden sanoittama ja säveltämä balladi Kotikylän kasvot ja Kyllikki Franttin aloittama ja Tertun loppuun kiroittama ja säveltämä virsi Alla avaruuden.
Mutta olipa kirjoitustyyli mikä tahansa, niin Lahden mielestä jokaisella kirjoittajalla on annettavana hienoja ajatuksia - ja paljon elämänviisautta.
- Nummijärven Koivuranta ry:n puolesta olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet tehdä runojen myötä arvokasta kotiseututyötä kotikylämme ja sen asukkaiden kunniaksi, Terttu Lahti miettii.
-jk-
